Aina ei kaikki mene kuin kuuluisassa Strömsössä.
Nellan vedet meni eilen aamulla n.7:30, lämpöpiikin oltua yöllä vesien meno tuli nopeasti. Mikään muu ei sitten enää edennytkään nopeasti päivän aikana.
Alkuun Nellalla oli satunnaisesti yritystä ponnistella, mutta ponnistukset eivät olleet kovin voimakkaita eikä ne kestäneet kauaa. Nartun ollessa kuitenkin rauhallinen eikä se vuotanut mitenkään erityisesti, odoteltiin. Kasvattajan hermot petti puolen päivän paikkeilla ja soittelin eläinlääkäriin tilanteesta (itseasiassa hermot petti jo tuntia aiemmin kun kyselin Toron klinikalta Whatsapp apuja, niistä lisää myöhemmin..), kauanko voidaan odotella kun mitään ei enää tapahdu ym. Saatiin aika klo 13. Ainut "apu" mitä klinikalta saatiin oli 4mg (vai ml?) kalkkia ja 66€ lasku käteen. Ei lohduttanut tilanteessa kumpikaan. Ell totesi paikkojen olevan auki ja pennun sieltä sitten syntyvän kyllä. Kalkista ei ollut mitään näkyvää apua, paitsi se että Nella rupesi nukkumaan ja ne vähäisetkin ponnistukset mitä aamusella oli olivat nyt kadonneet täysin. Eläinlääkäri vähätteli huoltani yhdestä pennusta, vesien menosta kuluneesta ajasta ym selvästikkin. Totesi että voidaan odottaa tämä vuorokausi, jopa mahdollisesti seuraavaan aamuun jos narttu on ok.
Kasvattajan hermot ei kestäneet odottaa, tämähän todettiin jo.
Neljän jälkeen aloitin soittokierrosta, osa klinikoista oli jo kiinni ja ne mitkä oli auki eivät vastanneet tai meni vastaajaan suoraan. Meitä ei otettu vastaan mihinkään koska narttu ei vuoda eikä ole hätähätä eli ei oltu kiireellisiä ja ajanvarauksella paikat oli tupaten täynnä. Sikäli ymmärrettävää mutta kuitenkin..
Hammasta kiristellen soitto Omaeläinklinikalle (ent. Tuhatjalka) koska tiesin sektion odottavan ja hinnan nousun päivystyksen lähestyessä (alkaen klo 20), vaikka raha on ongelmista pienin kirpaisee tonnin ja ylikin lasku silti.. Saatiin lupa ennen 18 mennä paikalle ja katsotaan tilannetta siellä sitten.
Hyvin pian saavuttuamme paikalle Nella otettiin ultraan (miksi ei ultrattu ekassa paikassa jo??) ja huomattiin pennun sydänäänet olevan ihan ok, siinä rajoilla kuitenkin että onko ne vahvat vai ei.
Näytin röntgenkuvaa hoitajalle ja eläinlääkärille ja molemmat oli sitä mieltä että voisi olla siinä ja siinä että mahtuisiko syntymään luonnollisesti. Saatuani molemmilta samantyylisen vastauksen totesin että ei anneta ennakkoon puhuttua annosta kalkkia ja oksitosiinia, koska koin niiden olevan turhaa ajanhaaskausta. Eläinlääkäri oli samaa mieltä, viimeistään siinä vaiheessa kun hän havaitsi että Nella on tihkuttanut kokopäivän sikiönesteitä tulikin jo kiire valmistella leikkausta. Hetkessä Nella oli tipassa ja vielä nopeammin taju kankaalla.
Alle vartti nukutuksesta saatiin huoneeseen pieni vihertävän vaalea käärö. Se oli tyttö! Kuivatellessa pentua saatiin kuulla sen olevan terve ja hyvin pirteä, väristä huolimatta. Vaaka näytti lukemiksi 332g ja samalla sain vahvistuksen omalle ajatukselle että leikkaus oli oikea vaihtoehto, ei tuon kokoinen pötkö olisi itsestään syntynytkään. Muistelin Brunon olleen mun isoin (290g) mutta nyt tarkastettuani asian isoin onkin ollut Niilo (297g). Eli tyttönenhän on ihan jätti!
Nellan vielä nukkuessa loppuhumalaa ipana sai ottaa maitohörpyt. Nellan humala oli sen verran voimakasta ettei se ollut kovin tolkuissaan klinikalta lähdettyämme. Tähän mennessä se ei ollut reagoinut pentuun mitenkään, eihän se reagoinut edes nimeensä tai muuhun puheeseen juurikaan. Seisoi nojaten seinään, huojui ja kuolasi raukka. Opiaattipohjaiset laittoi Nellan nupin yhtä sekaisin kuin kasvattajallakin aikoinaan leikkausten jälkeen.. tiedän siis tunteen.
Nella ja ipana siirtyivät kotiinsa ja itse lähdin ottamaan suihkun kautta muutaman tunnin unta omaan kotiin. Tänä aamuna (eli tätä kirjoittaessa puolisen tunnin päästä) lähden valvomaan kaksikon touhuja, perheen ollessa töissä vielä tänään.
Niin siitä Torosta vielä. Jos olisin uskonut Toron neuvoja silloin ennen puoltapäivää, olisi voitu leikata pentu jo päivällä ulos (jos jonnekin olisi mahtunut), tässä nähtiin että Toro tiesi jälleen miten asiat on, ihan etänä!
Myönnän olleeni skeptinen entistä Tuhatjalkaa kohtaan. Voin myös nyt rehellisesti tunnustaa olleeni väärässä ajatuksieni kanssa. Saimme mitä loistavinta palvelua niin hoitajilta kuin eläinlääkäriltä (Tiina Uus) ja käynnistä jäi erittäin positiivinen kuva, vaikkakin olihan se tonnin lasku kallis paukku. Pääasia oli kuitenkin että Nella selvisi ja bonuksena myös pentu selvisi, vaikka olimmekin varmoja sen jo kuolleen kun liikkeitäkään ei tuntunut missään vaiheessa.
Sen sijaan aloituksessa mainittu paikka oli uusi Huiskuhäntä, ei saa kiitosta! Eläinlääkäri Kalle Varesmaa oli kyllä mukava ja ystävällinen, mutta ei selvästikkään kuunnellut meitä, jälkikäteen jäi maku että otti vastaan mutta halusi äkkiä meistä eroon, kun tälläinen nuori kasvattaja mistään mitään tiennyt ja vakuutteli kalkin auttavan. Jos olisimme odotelleen kuten käskettiin, lopputuloksena tuskin olisi tuota penskaa pentulaatikossa nyt.
En ole eläinlääkäri itse mutta uskallan kyseenalaistaa joskus ratkaisuja. Nytkin sen miksei Huiskuhännässä katsottu ultralla edes pennun tilaa? Oliko ajatus vain saada jotain ulos, viis siitä onko se hengissäkään edes? Miksi neuvottiin soittamaan uudestaan ja katsomaan tilannetta, kun sitten ei asialle voitu tehdäkkään mitään eikä otettu vastaan koska ei ollut initä aikoja kuitenkaan? Jäi paska maku suuhun nyt ajatellen. Silloin sitä oli toiveikas että pentukin tulisi kun saatiin kalkkia.
Noh, kaikki on hyvin nyt kuitenkin. Nellan emänvaistot on kuulema heränneet yön aikana ja hoitaa pentuaan. Tästä se pikkuisen vaikkakaan ei niin pikkuisen elämä alkaa. Sen kotia ei olla päätetty vielä, antaa ajan kulua katsellaan rauhassa. Lellipentu siitä kyllä taitaa tulla ainokaisena ;)
(pahoittelut kirjoitusvirheistä, oikoluen tekstin illalla kotiin palattuani :D kuviakin sitten...)
