Pentuarki on vaihtumassa normaaliin arkeen tässä taloudessa taas. Tämä viikonloppu koostuu siivoamisesta :D
Keskiviikkona kävin vetämässä näyttelykoulutusta ja Viima oli mukana, tosin odotteli häkissä autossa pakun sivuovi auki suurimman osan ajasta. Kävi tyttö sitten loppuminuuteilla jaloittelemassa vähän ja hakemassa rapsutuksia ihmisiltä, pöydälläkin pääsi seisomista treenaamaan.
Matka jatkui koulutuksen jälkeen Mikkeliin missä oltiin vanhempieni luona pari yötä. Automatka sujui nyt ongelmitta, ei huutoa eikä kuolaamista/oksentamista, jes!
Perille päästyä Viima syöksyi suoraan Uuken luokse, ei mitään aristelua. Alkuun Uuke oli sitä mieltä että "poissa silmistä, poissa mielestä" etenkin kun perskärpänen roikkui iholla ulkona kokoajan. Sisälle päästyä Uuke tajusi että tuon karvoissa roikkuvan otuksen kanssa voi leikkiä. Illan kuluessa riekkuminen oli sitä luokkaa, että piti pistää tyypit portin eripuolille huilaamaan, muuten ois voinut lämpöhalvaus iskeä - molempiin.
Yön kaksikko oli erotettuna, ihan siksi että kaikki sai nukkua. Aamulla sama ralli jatkui, sisällä ja etenkin ulkona. Uuke hoksasi että riiviö ei saa sitä juoksemalla kiinni ja otti tilanteesta kaiken ilon irti ;) Hyvin Viima pysyi pihalla irti, se seurasi joko ihmisiä tai Uukea ja pysyi näin kohtuu sopivalla etäisyydellä vaikka porukoiden piha ei olekaan aidattu.
Torstaina Viimaa kävi leikittämässä kylältä pari nuorta mäyräkoiranarttua, Iirikka ja Kinuski. Taaskaan ei mitään aristeluja tai miettimisiä, eikun luokse vaan ja leikkimään. Toinen mäykyistä leikkikin kivasti Viiman kanssa, toinen keskittyi nuuskimaan pihan hajuja. Uukea ärsytti suunnattomasti kun se otettiin alun jälkeen porukasta pois ja joutui katselemaan tyttökolmikon touhuja vierestä. Uuke oli tuossa porukassa vähän kuin norsu posliinikaupassa meinaan, joten siksi se joutui "jäähylle" :D
Perjantaina autoiltiin viemään Viima uuteen kotiinsa. Taas automatkamatka sujui ongelmitta, mikä lie alun juttu se valtava kuolaaminen olikaan sitten mutta toistaiseksi se on poissa, onneksi. Viima käveli autolta talon ovelle ihan itse, ritilä oven edessä aiheutti vähän hämmennystä mutta kyllä siitäkin yli tultiin kun vähän avustin hihnasta vetämällä. Portaat toiseen kerrokseen oli sitten jo liikaa ja sylikyyti kutsui. Sisällä odotteli koirakaveri cavalier-Hilla, eikun suoraan kimppuun vaan. Tällä kertaa Hillan murahduksia uskottiin (Uuken murinathan lähinnä innosti Viimaa lisää, tosin Uuke ei kovin tosissaan murissut kun häntä heilui..), nyt kun murinassa oli erisävy Viima perääntyi hiukan ja antoi toisen olla hetken rauhassa. Hilla katseli hetken pientä termiittiä kauempaa, kunnes tajusi että sen kanssa voi leikkiä. Matot oli rutussa ja sanomalehden lenteli lattialla kun kaksikko juoksi kilpaa. Tehtyämme sijoitussopparipaperit poistuttiin äidin kanssa paikalta vähin äänin, eikä Viima myöhemminkään huomannut sisällä mua etsiä, koirakaveri sai siis hyvin unohtamaan ja kotiutuminen voi alkaa.
Illalla näin kaksikosta samanlaiset rallivideon, hauskaa on näyttänyt olleen. Miten lie eka yö sujunut? Ulkona olivat käyneet kolmistaan ja hihnassa oli kävellyt hyvin, välillä oli saanut matkata sylissä ettei lenkki ole liian raskas alkuun. Ulkona Viima oli ilmeisesti vähän haikaillut mun perään ja etsinyt, mutta sisällä onneksi unohtanut. Portaat alaspäin oli olleet vielä liian jännät mutta ylöspäin Hillan opastaessa oli kiivennyt ne hyvin.
Oli ilo jättää tyttö tuollaisessa tilanteessa, kun näki että uusi kaveri hyväksyi sen ja yhteinen sävel löytyi pian. Ruokakin oli maistunut siellä paremmin kuin täällä :D Nyt on Marikan käsissä millainen Viimasta tuleekaan, koska agilityn alkeet kutsuu..? ;)
Pentula hiljenee koirien osalta, hamsterinpoikasia on terraariossa 11kpl joista olisi jokunen vielä vapaana. Luovutus viikon päästä alkaen *vinks*. Seuraavat koiranpennut toiveissa Nellasta (juoksut marraskuussa?), aika näyttää suodaanko Nellalle pentusia H-pentueen merkeissä Tuulan hoivissa.
